?

Log in

Elämäni onnellisuus

ja onnettomuus

8/17/11 10:37 pm - 023. Pienen pieni Menninkäinen!

Alkaahan se aurinko tänne risukasaankin paistaa. Tänään riidelty Roopen kanssa isosti ja en tiä kestääkö tää suhde nyt tätä vauvavuotta vai ei. Mutta aijon yrittää parhaani ja jos se ei riitä, niin sille ei voi mitään. Tää on tietty surullista, mutta todellisuutta.

Mielialat nousee selvästi pikkuhiljaa. Imetyshormooniryöppy ehkä hellittää, mutta välillä meen edelleen lujaa joka suuntaan yhtäaikaa.

Ja Aana on Aurinkoinen niin tää toinen neiti on sitte Menninkäinen! Nimeä ei vielä kerrota, mutta etunimi on siis jo varma. Muita nimiä pitää hieman hioa vielä, mutta eiköhän ne määräaikaan mennessä oo päätetty. Huomenna meen ostaan pohjat nimijuhlakutsuihin. Innostuttiin suunnitteleen hieman erikoisempia juhlia "käväsy" perjaatteella, mutta ehkä ihmiset ei arvostas.. Minusta semmonen 20min per vieras olis ihan tarpeeksi, mutta kai tää yhteiskunta pakottaa meät normiin ja järkkään kiusalliset ja hieman muodolliset juhlat pakollisina sukulaisvieraineen. Onneksi on aikaa vielä olla ahistumatta.

Aurinkoinen rakastui seisomalautaan. Sanoo sitä potkulaudaksi ja on ihan innoissaan. Nukkumaan mennessä sanoi viimmiseksi "Äiti, huomenna puistoon keinuun. Aana seisoo potkulaudalla ja vauva nukkuu vaunuissa" ja hymyili tosi leveästi!

8/8/11 02:45 pm - 021.

Mulla ei ole aikaa. Mulla ei ole mitään sanottavaa. Paino nousi alkamaan entistä suuremmilla numeroilla ja Aurinkoinen kasvoi. Kuuma kesä ja tuulettimen edessä hengailua. Hyvin turhautuneena ja edellisen yön valvoneena kävin nukkumaan 25.7. En kerennyt kuin torkahtaa ennen ensimmäistä kipeää supistusta. Sairaalassa oltiin yöllä neljältä ja kuudelta aamulla mulla oli sylissä pieni tyttö <3

Aluksi neiti Aurinkoinen oli hyvin vihanen ja mustasukkanen meistä vanhemmista. Mutta tilanne on jo rauhoittunut. Isosisko rakastaa pienempää ja aamulla ekat sanat meän huoneen ovalla ovatkin "huomenta rakas vauva!". Mummo on täällä auttamassa meitä vielä. Tai sekottamassa arkea. Yritän silti nauttia vaikka hermot meneekin helposti.

Vauva on ihana. Ja pieni. Ja kaunis. Mutta jotenkin etäinen vielä. Pieni baby blues nostelee päätään. Toisaalta olo on jo parempi kun ekoina päivinä kotona. Katsotaan mitä tapahtuu.

Aurinkoinen täytti 2-vuotta. Eilen oli juhlat ja selvisin hengissä. Inhoan järjestää juhlia. Stressaanun aivan liikaa ja enkä suotta. Eräät lapsivieraat kerkesivät ihan vikoina minuutteina sotkea kaikki Aanan muovailuvahat yhdeksi läjäksi. Eikä Aana ollut edes saanut ite kertaakaan niillä leikkiä! Sitte pääsi kyllä itku. Onneksi Veera jätti mulle yhden tupakin ja juhlien jälkeen poistuin ulos hetkeksi hengähtämään ja nauttimaan ensimmäisen tupakkani raskauden jälkeen. Enkä muuten ajatellu alkaa polttaa enää säännöllisesti. En oikeasti. Juhliessa joo, mutta haluan urheilla ja laihtua. Vaikka onneksi oloni on paljon pienempi ja kevyempi jo. Ens viikolla neuvola ja puntari, en malta oottaa!

Olipa mulla sittenki vähän sanottavaa. Harmi etten uskalla kertoa tännekkään enempää siitä, miltä tuntuu. Roopelle yritin puhua, muttei se halunnut ymmärtää. En halua paheksuntaa.

Tarvisin jo hieman vapaata. Ja tässä asiassa en anna kenenkään syyllistää! Roopella on taiteidenyönä keikka ja menen sinne, jos vaan vauva suostuu juomaan pullosta. Veera ihana lupasi tulla pientä hoitamaan, kummityttöään. Tuntuu hyvältä kun on mitä oottaa.

6/5/11 08:47 pm - 020 Samasta puusta meidät veistettiin päästä varpaisiin

Sain eilen Roopelta ruusun ja mentiin treffeille. Jukka Poika esiintyi tavastialla. Tavattiin Jukkis kyllä jo kampin kulmalla ennen keikkaa ja hän sanoi mulle "moi". Aika hurjaa. Hänen uusi tyttöystävänsä näytti lissulta. Meillä oli Roopen kanssa hauskaa. Jaksoin tanssia ja oltiin eturivissä ja naurettiin niille, jotka hämmentyivät vanhoista biiseistä. Snägärin kautta kotiin jo ennen yhtä ja olin aivan poikki. Tänään aika lepäillessä menny ja anoppi sai minut aamulla heti vihastumaan. Eniten ärsytti kuinka se korjasi Roopen ja Aanan puheesta minun murresanoja. "Ei helsingissä sanota että kottiin vaan se on kotiiin!". Onneksi Veera&Pate tuli kylään ja saatiin Veeran kanssa juoruta rauhassa, kun miehet meni tyttöjen kans puistoon. Veera on niin ihana. Ja Pate on vieraillut luvatta liian usein minun unissa, vaikka ei se mitenkään minun tyylinen ole! Vähän hämmennyttävää, mutta mitäs haittaa unista.

Tehtävälista on pitkä. Olen kuitenkin saanut raivattua kaikki meän kaapit läpi ja tavaraa on ollut ihana heittää pois. Puhdistavaa. Uusi elämä tulee ja vanhan täytyy tehä tilaa. Vihdoin olen antanut luvan päästää irti niin paljosta ja se vapauttaa. Huomenna vihdoin pääsen käsiksi pieniin vauvavaatteisiin ja saan laittaa ne oottaan tulokasta lipaston laatikoihin. En panikoi, tai ainakin yritän olla panikoimatta! Pikkuhiljaa laitetaan valmiiksi kehto, haetaan vaunukoppa, tehään viimehetken hankinnat ja suursiivoilen. Mattojakin olisi kiva pestä aurinkoisena päivänä. Kaikki sujuu hyvin. Roope lupasi tehä aivan kaiken, mitä mie en jaksa. Ikkunat sain jo pestyä ja maisemat kirkastuivat!

Neuvolatäti on edelleen kurja. Vaihdan sen heti kun lapsi syntyy. Vauvaa en vie sinne en varmana. Olen ruskettunut aamuisista hiekkalaatikko hetkistä. Lisää lämpöä luvassa ja aijon viettää eväshetkiä rannalla. Hävetti soittaa vuokranantajalle, etten voi maksaa vuokraa. Mulla ei taaskaan ole rahaa, kun kelassa mokattiin ja mitään ei ole tullut kahteen kuukauteen. Aurinkoinen tarvisi sandaalit ja kesäpaitoja. Vauva hengailee poikittain ja jos hän on neiti, meillä on ehkä nimi keksittynä! Kaksi jäätelö päivässä on sopiva määrä ja painoa on tullut vasta 3kg. Itken jos joku vielä sanoo "Onpa sulla iso maha", "oleks ihan varma ettei tuolla ole kaksoset", "ai vasta heinäkuussa syntyy, onpa jo valtava maha!"


Aurinkoinen sanoi eilen aamulla mahaa pussatessaan että "sisko", hih!

Huomenna tulee neitille uus sänky lahjotuksena hyväntekeväisyys järjestöltä, jonka nimeä en muista! Jee.

5/15/11 02:12 pm - 018 Minne päivät katoavat?

Suuri kirpparitapahtuma Arabianrannassa ja tänään ostari kirppis naapurissa. Hauskaa. Olen uskaltanut ostaa vauvalle vaatteita, sellaisia jotka sopivat oli hän pikkusisko tai pikkuveli. Ostin myös pinkit housut, mutta kai ne voi antaa jollekkin jos meille ei tule käyttöä. Olivat niin suloiset! Manduca tuli postissa ja seisomalautaa metsästelen. Aurinkoisen uhma saa aikaan karkaamisia, joten kai ne tuplat on pakko hankkia. Puolenvuojen viiva vuojen takia vaan 500euroa tuntuu hyvin suurelta tuhlaukselta! Mutta saapa niistä ison summan takas, jos käytettyinä myy. Olishan se hienoa ite löytää käytetyt meille, mutta aika vähän niitä on myynnissä, kun meille ei sellaset leveät käy.

Nauroin eilen euroviisuille ja tänään kai pittää nauraa jääkiekolle. Roopella olis keikka ens ke, mutta mulla ei ole lapsenvahtia. Ärsyttää. Mutta enemmän minua ärsyttää se, kuinka en osannu sanoa äitille EI kun se selitti niiden tulevan meille yöksi viikonloppuna. Huoh. En halua niitä tänne! Äitin vielä kestäsin, mutta iskä on niin kusipääpaska etten halua sitä ja sen negatiivista energiaa meille. Se aina jaksaa vittuilla ja kettuilla Roopelle ja sotkea ja tehä kaikki just niin että minua ärsyttää. Turha tyyppi. Ei yhtään haittaa ettei olla nähty viiteen kuukauteen. Samuelin kestän ehkä just ja just yhen päivän illan ja yön, mutta tiukille sekin menee. Raskaana ollessa minun pinna on hyvin hyvin lyhyt!

Joniveli oli täällä käymässä. Aana oli ihan ihastuksissaan! Joni söi nakkeja, mutta oli Aanalle niin ihana että annoin sen anteeksi. Niin ja olihan se äitienpäiväkin! Sain lahjaksi kasvohoidon + jalkahieronnan. Se oli kyllä rentouttavaa. Kävin tietenki heti käyttämässä sen lahjakortin. Muutenkin Roope oli järjestäny kivan päivän, sain nukkua ja kukkia ja leipomuksia ja kortin ja nepalilaista ruokaa, nam.

Tunteet menee ihan vuoristorataa. Itkin koko aamun, mutta nyt en muista edes miksi tunsin oloni niin surulliseksi. Ahdistusta aiheuttaa kelasotkut ja edessä häämöttävä sossureissu. Pientä stressiä tulee myös, kun pitäisi siirrellä vähän huonekaluja ja tehhä loput pienet hankinnat vauvaa varten pian valmiiksi. Niin ja kattoa mitä vaatteita oon Aurinkoisen vauva-ajalta säästänyt, jos vaikka jotain pakollista hankittavaa vielä olis. Ihan kohta kolmekymmentä viikkoa täynnä, hui!

Tänään leivon taas mutakakun. Se saa minut hymyilemään.

5/6/11 10:35 pm - 017 Mutakakkuhimo

Aurinkoinen näki ikkunasta ketun ja rakastaa bongailla isoja autoja. Vapputorilla oli aivan liian kylmä ja letut eivät olleet hyviä. Seksi on ollut hyvää, mutta aiheuttanut selkäkipua. On ollut ennenaikaisia supistuksia ja päivystysreissu, jonka aikana jou'uin ekaa kertaa mieshoitajan ronkittavaksi, yh. Salilla käynti jäi, mutta sain vuokrattua korttini kesäksi. Roope on taas työtön ja alkanut pyöräillä Paten kans. Rakastuin Porvooseen ja haluaisin muuttaa sinne. Siellä rakastuin myös mutakakkuun ja tutustuin Eetuun. Olenkin leiponut mutakakkua jo kaksi kertaa kotonakin. Aana hokee "lissää kakkuu" ja virnistelee. Sanoja tulee hienosti peräkkäin ja hän toisteleenkin paljon tapahtumia. Voin vieläkin maata mahallani sängyllä vaikka raskausviikkoja on jo 28 täynnä! Huusin huutonetistä manducan ja en malttaisi oottaa sen käyttöönottoa. Rahaa tuli tälle kuulle aivan liian vähän kelan mokailujen vuoksi, mutta nyt ei taas osaa yhtään harmittaa. Hiekkalaatikolla ollaan tuttu näky, eikä kukaan ole enää ylimielinen. Raivasin kaapeista yheksän pussillista tavaraa lahjotettavaksi pelastusarmeijan kirpparille. Pitäisi pestä ikkunat ja ostaa se tiskikone. Mulle on valeheltu ja selän takana juoruiltu, mutta osasin suhtautua siihen aikuismaisesti. Veera on ihana ja tapasin Lindaakin pitkästä aikaa. Tuttivierotus kesti neljä viikkoa ja minua pelottaa isojen tyttöjen sänkyyn siirtyminen. Minun pieni ei ole valmis, mutta ei olisi varaa ostaa sitä toista pinnasänkyä. Odotan reissuja lintsille ja korkeasaareen. Himottaa pehmistä ja parvekkeella on onneksi hyvä grilata salaa.

Olen onnekas ja onnellinen. Roopen epävarmuus on normaalia, mutta ohimenevää toivottavasti! Kaikki hyvin, vaikka vauva puskeekin päällään rakkoani 24/7 ja se ehkä jopa sattuu. Ylihuomenna on äitienpäivä ja mulla vähän jännittää. Roopella on jokin yllätys!
Powered by LiveJournal.com